IT-alalla naiset ovat selkeästi vähemmistössä. Silmiinpistävän erityisesti varsinkin naispuoliset koodaajat ovat hyvin harvinaisia. Mistä tämä johtuu, eivätkö naiset osaa koodata?
Mikään tutkimus ei viittaa siihen, etteikö naiset kykenisi koodaamaan siinä missä miehetkin. Kyse ei ole mistään miesten spatiaalis-visuaalisen aivokorteksin ylivoimaisuudesta, vaan täysin kulttuurisesta seikasta.
Keskusteluissa lukuisten koodaajien kanssa, sekä naisten että miesten, on käynyt ilmi, että miehet yleensä tulivat koodauksen pariin kavereiden kautta, kun naisten koodausharrastus oli lähes aina alkanut heidän isänsä toimesta. Naisilla yksinkertaisesti ei ollut mahdollisuutta koodata kavereiden kanssa, koska asia oli (nykyisten ammatikoodajien lapsuudesa 80- ja 90-luvulla) niin harvinainen, ja isä jäi ainoaksi mahdolliseksi väyläksi koodauksen maailmaan. Osalla pojistakin toki oli koodaaja-isiä, mutta kutakin kaveriporukkaa kohden lienee riittänyt yksi tai kaksi koodaaja-isää, eikä muiden isät ovat voineet olla ammatiltaan mitä vaan.
Haastatellessa on myös käynyt ilmi, että useimmiten kiinnostus tietotekniikkaa kohtaan oli herännyt ala-asteella tai ehkä yläasteen alussa.
Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että koodaamista kohtaan kannattaa yrittää herättää kiinnostusta molemmissa sukupuolissa jo ala-aste-aikana kun kaikki lapset ovat koodaustaitojen suhteen samalla viivalla, ja että koodausta pitää opettaa kerralla kokonaiselle ryhmälle poikia ja tyttöjä. Näin sekä pojille että tytöille muodostuu yhtä lailla kaveriporukoita, jotka kannustavat toisiaan harrastuksen parissa. Viidentoista vuoden kuluttua haastateltavat miehet ja naiset voivat sitten molemmat vastata, että tulivat koodausharrastukseen kavereiden kautta.
Tästä johtuen olemme päättäneet yhdeksi Koodauskerhon periaatteiksi sen, että ilmoittautumisessa on sukupuolikiintiöt joilla varmistetaan, että tyttöjä ja poikia on yhtä paljon, ja sukupuolivinouma ei pääse tapahtumaan ainakaan heti koodausharrastuksen alussa.